Tuleeko sinulle paineita, jos et bloggaa säännöllisesti?

Koulutin viime torstaina paikallisille opettajille perusteita sosiaalisesta mediasta ja erityisesti bloggauksesta. Ryhmä oli peruskiinnostunut ja joukosta löytyi jo muutama, jotka käyttivät työssään blogia mm. kodin ja koulun väliseen yhteydenpitoon. Suurimmalle osalle ryhmää asia oli kuitenkin uusi tai hyvin tuore. Kuten asiaan kuuluu, heräsi ryhmälle paljon erilaisia kysymyksiä aiheesta.

Yksi kysymys herätti minut miettimään asioita hyvin henkilökohtaisesti. Eräs opettaja kysyi, koenko ahdistavana sen, jos minun blogiini ei tule säännöllisesti uutta sisältöä? Vastasin kysyjälle spontaanisti, etten koe tällaista ahdistusta. Kerroin bloggauksen ja yleensäkin verkossa näkymiseni seurailevan pitkälti omaa elämääni yleensä omine kiireineen ja vaiheineen.

Verkko heijastelee omaa elämääni kokonaisuutena. Se miten paljon minusta näkyy verkossa kertoo myös siitä miten paljon minusta riittää muille

Edellinen blogimerkintäni on toukokuun 22. päivältä, vähän jälkeen Lontoon matkani. Pitkä tauko verkossa on pitänyt sisällään ravistelevia kokemuksia omassa yksityiselämässä. Läheisilleni tapahtuneet asiat ovat koskettaneet myös minua syvästi. Olen surrut. Voimat ja huomio ovat keskittyneet minuun itseeni, omaan perheeseen ja sukuun. Näissä olosuhteissa niin mielestäni pitää ollakin. Verkossa näkymiseni ei ole itseisarvo.

Muistan kesän aikana miettineeni miten en parhaillaan näy verkossa lainkaan. Olin tuolloin asiasta jokseenkin yllättynyt. Asia oli minulle itselleni vielä tuolloin jollakin tapaa kesken. Verkosta oli tullut niin selkeä osa arkea, mutta tuona aikana en tehnyt juuri mitään mitä olen tottunut tekemään säännöllisesti.

Spontaani vastaukseni opettajalle, oli pieni yllätys itsellenikin. En ollut pukenut tätä asiaa sanoiksi itsellenikään aikaisemmin. Ehkä tavallaan annoin tuolla hetkellä myös itselleni hyväksynnän omalle hiljaisuudelleni. Kai tämä on kuitenkin jollakin tasolla minua painanut. Ehkä takaraivossani painaa suoritekeskeinen kulttuurimme.

Hyvä kysymys herättää aina. Minut tämä kysymys sai huomaan, että olen taas valmis bloggaamaan ja kaikkeen siihen mistä olen aina verkossa pitänyt. Suru vie aikansa. On kiva taas tuntea olevansa voimissaan ja voida taas nauttia myös siitä miten alkaa riittää myös muille ihmisille.

Share
Kommentit
Anita Rubin
<p>Älä lopeta, jos mitenkään jaksat jatkaa. Olen nyt käynyt näitä tekstejäsi läpi ja minusta sinulla on todella paljon ja oleellista sanottavaa. Olisi menetys, jos lakkaisit nyt. </p>
<p> </p>
<p>Haluaisin kommentoida jossain vaiheessa myös muita kirjoituksiasi, mutta en saa tätä kommenttikenttää niissä näkyviin.</p>
<p>anita</p>
Jari Sarja
<p>Yhdysvalloissa kahden bloggaajan väitettiin kuolleen bloginsa vuoksi. Sen tiimoilta käytiin keskustelua siitä, että määräytyykö ihmisen arvo sen mukaan, että hän kirjoittaa päivittäin blogiinsa ja kommentoi muita. Jos et kirjoita omaa blogia etkä kommentoi muita olet pian out. Sama juttu jos sinulla ei ole sanottavaa - olet pian out. </p>
<p>Ruotsissa osa kykenee tekemään blogillaan rahaa noin 1500-3000 ekua kuussa. Heidän on saatava isompi ja isompi verkosto ja aina on oltava sanottavaa. No osa bloggaa työkseen eli he käyttävät siihen osan työajastaan.</p>
<p>Stressaanko itse blogistani? En lainkaan, koska ajattelin lakkauttaa sen. Minusta on hauskempaa kirjoittaa oppaita ilmaiseksi jakoon vaikka PhotoFiltrestä kuin kirjoittaa vain tavallista tekstiä. Mutta toisaalta, ehkä löydän kipinän vielä.</p>
sampsa
<p>Hyvä kirjoitus. Täytyy pitää mielessä kun ahdistus iskee seuraavan kerran. Joskus mietityttää kaikkoavatko lukijat mikäli blogini hiljenee liian pitkäksi aikaa. Ihmiset ovat onneksi laiskoja poistamaan syötteitä tilauksesta.</p>
Ville Venäläinen
<blockquote>
<p><span class="Apple-style-span" style="color: rgb(68, 51, 34); font-family: 'Trebuchet MS'; font-size: 16px; line-height: 21px; ">Ennemminkin näkisin niin, että paineita tulee, jos ei pääse kirjoittamaan jostain asiasta mitä mielessä pyörii.</span></p>
</blockquote>
<p> Timo, tuon paineen minäkin tunnistan. Hyvä pointti. On välillä rassaavaa kun ei oikeasti pääse kirjoittamaan ajatuksia auki. </p>
<p>Olet näköjään aloittanut oman blogisi sitten jaikukeskustelun jälkeen. Näyttää hienolta. Pitääpä ottaa syöte ylös.</p>
Timo Hintsa (@thin)
<div class="message_content">
<p>Vau, hieno kirjoitus.</p>
<p>Ajattelet aika tavalla samaa rataa, kuin itsekin ajattelen. En tunne pakottavaa tarvetta blogata säännöllisesti. Tekstit tuntuu myös tulevan luontevammiksi ikäänkuin itsestään, jos niille antaa aikaa.</p>
<p>Ennemminkin näkisin niin, että paineita tulee, jos ei pääse kirjoittamaan jostain asiasta mitä mielessä pyörii. Juuri tällä hetkellä haluaisin sanoa jotakin ja aikaakin ehkä olisi, mutta en ole aivan varma haluaisinko sanoa sen julkisesti ääneen. </p>
<p>Kuten sanoit, verkko heijastelee elämääni kokonaisuutena. Haluanko juuri tämän asian heijastuvan minusta verkkoon? Toisaalta taas haluaisin kertoa, että juuri nyt minusta riittäisi muillekin, mutta...</p>
</div>
<p>Juuri nyt tuntuu myös minusta hyvältä tuntea olevansa voimissaan ja haluavansa taas kirjoittaa. Eri syistä, kuin pitkään aikaan. Aika pitkälti tähän asti kirjoittaminen on ollut vain keino jäsentää omaa epävarmuutta.</p>