Pitää muistaa hypätä pää edellä

Pidän uimisesta, mutta aina kun olen levännyt rannalla auringossa aikani, tuntuu veteen siirtyminen muuttuvan vitkutteluksi. Vedessä tulee kahlattua hitaasti eteenpäin aina välillä pysähtyen. Vesi tuntuu kiusallisen kylmältä. Jossakin vaiheessa vain sitten hyppää veteen. Hetken kirpaisun jälkeen vesi tuntuu jo hyvältä ja uimisesta voi alkaa nauttia.

Vuodenvaihde katkaisi työsuman. Oli mahtavaa kun oli lähes pari viikkoa aikaa nollata. Aika kului perheen ja ystävien seurassa, melkoisen irti kaikesta mitä yleensä seuraan verkossa. Nollaus oli melkoisen onnistunut.

Lomalta paluu on kriittinen hetki rutiinien käynnistämisen kannalta. Mukavuustila meinaa jäädä päälle, vaikka tekemisestäkin nauttii sitten kun siihen pääsee kiinni. Monesti rutiinit, varsinkin sellaiset jotka ovat vielä kohtuullisen tuoreita, jäävät tauon jälkeen pois päiväjärjestyksestä tai ainakin ne tuntuvat harvinaisen vaikeilta käynnistää uudelleen.

Verkossa elämä on jatkunut koko vuodenvaihteen ajan. Muiden kiinni kurominen tuntuu varsin työläältä. Tätä samaa tuskaili Tero Heiskanen tänään Jaikussa. Viihdyn verkossa, mutta jostakin syystä käyntiinlähtö on tuntunut kummallisen vaikealta.

Tänään totesin itselleni että nyt on aika tehdä samoin, kuin teen kesällä kun kyllästyn omaan vedessä kahlaamiseeni – hyppään laiturilta pää edellä, suoraan tekemiseen ilman välivaiheita. Kerran se vain kirpaisee.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille

Share
Kommentit
Ei kommentteja