Joulu - lasten juhla

On jouluaatto. Ilta on venynyt normaalista rytmistä pidemmäksi myös lasten osalta. Olen nukuttamassa rakasta tytärtäni. Hän on väsynyt ja vähän kiukkuinen. Hän toivoo että kävisin hänen kanssaan nukkumaan. Jokin sisälläni pakottaa minut vielä valvomaan, mikä ei jää myöskään huomaamatta tyttäreltäni. Hän kysyy: "Miksi et jää nukkumaan?". Joudun vastaamaan: "Minun on vielä selvitettävä ajatuksiani. Tänään on ollut vilkas päivä". Jo vastatessani tiesin olevani vähintäänkin lattea.

Tyttäreni kertoi minulle, ettei ymmärrä mitä tarkoitan. Selitin hänelle etten osaa aina selittää asioita yksiselitteisesti. Kaikki asiat eivät vain ole sellaisia, joihin voisin vastata sanomalla kyllä tai ei. Jotkut asiat ovat luonnostaan sellaisia, että niihin pitää luoda suhde. En pysty selittämään sinulle rakas lapsi, miksi minun pitää vielä valvoa, mutta voi luvata sinulle jättäväni jälkeeni jokaisesta ajatuksesta pienen lappusen, jota voit seurata kun olet siihen valmis. Koitan kirjoittaa aina lappusen jonka jaan kaikkien muiden kanssa näin verkossa.

Elin tänään jälleen yhtä niistä hetkistä, jolloin tunsin pakahtuvani isänä. Tyttäreni, joka kantaa nimeä Sofia - viisaus antiikin kreikan mukaan, kysyy minulta mitä se ymmärtäminenkin oikein on? Hän sanoo ettei käsitä sitä. Vastaan hänelle, että se on hieno kysymys, johon ei ole helppo vastata. Minulle se on jotain, jossa pyrin oppimaan viisaaksi. Se on pyrkimus oppia toimimaan tavalla, jossa opettelen tuntemaan jokaisen taustalla olevat kokemukset ja ajatukset sekä muut yleiset vaikuttavat tekijät jotka ovat läsnä tässä päivässä. Vastaus oli niin ylimalkainen, että tiesin heti sen tulevan tarkempaan puintiin jatkossa. Tällä erää vastaus oli riittävä. Voi luoja, miten voi rakastaa jotain näin paljon. Toivottavasti elämä kohtelee häntä hyvin. Toivottavasti osaan olla itse viisas, ymmärtäväinen ja tarpeeksi vahva tukiessani häntä eteenpäin elämässä.

minulle aikuisuus on arvoperustainen pyrkimys toimimaan tavalla jossa otan omassa toiminnassani huomioon muut ihmiset ja ympäristön jossa elän.

Joulusta sanotaan sen olevan nimenomaan lasten juhla. Mitä lapsissa ja lapsuudessa on sellaista, mitä me kaipaamme tai tavoittelemme? Siinä on jotain sellaista, minkä me unohdamme muina vuodenaikoina. Asiaa voisi varmaan lähestyä myös miettimällä mitä on aikuisuus. Mietin sitä tänään ja päädyin siihen, että minulle aikuisuus on arvoperustainen pyrkimys toimimaan tavalla jossa otan omassa toiminnassani huomioon muut ihmiset ja ympäristön jossa elän. Ihminen ei muutu aikuiseksi, vaan sen teot ja pyrkimykset tekevähän hänestä aikuisen, jos hän näkee sen tavoiteltavaksi.

Milloin viimeksi muistat toimineesi itsekkäästi? On kiusallisen helppoa tunnistaa se hetki, milloin ajattelit toiminnassasi enemmän itseäsi kuin muita ihmisiä. Jos kiellät tämän, todennäköisesti kiellät itsesi. Omalla tavallaan tämä on minulla helpotus. Aikuisuus on päämäärä – visio tavasta toimia, jolla yhteiskunta pysyy järjestyksessä. Kuitenkin meistä jokainen sortuu vuorollaan olemaan jotain muuta kuin aikuinen. Toimimme itsekkäästi, kuten lapsi usein tekee.

Lapsi on kuitenkin myös jatkuvasti utelias, kyselee ja arvuuttelee asioita ympärillään. On valmis kokeiluihin ja leikittelee todellisuudellaan. Jostakin syystä meistä monesta katoaa nämä lapsuuden arvokkaat piirteet, mutta itsekkyys säilyy. En tiedä mitä tämäkin indikoi, mutta olen varma että tämä on asia jota olisi syytä miettiä paljon syvemmin.

Tähän päivään asti en ole nähnyt ainuttakaan ihmistä joka olisi ollut jatkuvasti aikuinen. Sellainen joka ei olisi jonakin heikkona hetkenä ollut lapsi. Minulle tämä on helpottava kokemus. Aikuisuus on päämäärä, jolla pyrimme tukemaan toinen toistamme. Vetovastuu vaihtuu tilanteen mukaan. Ehkäpä se, kun puhumme joulusta lasten juhlana tarkoittaakin pohjimmiltaan meidän kaikien juhlaa. Suvantoa vuodessa, jolloin voimme olla kaikki oma itsemme. Jos emme sitä muulloin itsellemme salli, niin nauttikaamme siitä nyt.

Hyvää joulua kaikille!
Share
Kommentit
Ei kommentteja