Keskikesä

Juhannusaatto. Kello on yhdeksän aamulla. Muu perhe nukkuu vielä. Kaikkialla on aivan hiljaista. Ensimmäinen päivä tänä kesänä kun olen antanut itselleni luvan pysähtyä. Tuntuu mahtavalta vain olla. Tätä pitäisi osata harrastaa useammin.

Jotenkin on niin kiire, ettei kerkeä huomaamaan kaikkea minkä keskellä elää. Ympäristö on täynnä tapahtumia ja yksityiskohtia, joihin voisi uppoutua ikuisuuksiksi. Roomalainen ystävämme auttoi toissakesänä meitä näkemään missä elämme. Kuvassa on Margherita De Silvan ottama kuva meidän läheiseltä uimarannalta. Se on kuin postikortti.

Share
Kommentit
Ei kommentteja