Johtamista ja kasvattamista

Olen omissa ajatuksissa kääntymissä yhä enemmän siihen käsitykseen ettei johtamisella ja opettamisella pitäisi olla mitään eroa keskenään. Tuija Kirveskari-Tähtinen sanoi Sivistys.net:in haastattelussa, että "johtaminen on kasvattamista, kasvattaminen on rakastamista ja rakastaminen on kasvumahdollisuuksien antamista". Sitähän se johtaminen on, mutta eikös opettaminenkin pitäisi olla juuri tätä syvimmiltään?

Voisiko olla että meidän kulttuurimme on vain sattumalta erottanut johtamisen ja opettamisen toisistaan? Johtaminen assosioidaan varsinkin opetuspuolella aina johonkin stereotyyppiin kovasta liikemiehestä, jolla ei ole tunteita eikä toimintaetiikkaa ohjaamassa omaa käytöstään. Tällaisiakin johtajian mahtuu varmasti joukkoon, niin kuin opettajiakin.

Opettamisen ydin ei ole missään aineessa, vaan juuri Kirveskarin mainitsemissa kasvumahdollisuuksien antamisessa. Se on tehtävänä jotain enemmän kuin pelkkä ammatti. Opettaa ei voi vain olemalla töissä, niin kuin ei voi johtaa organisaatiotakaan. Tehtävä edellyttää paljon syvempää sitoutumista asiaan. Ehkä juuri siksi minusta tuntuu uskomattomalta lukea tutkimusta, jossa puolet opettajista ilmoittaa tänä päivänä että opettaminen on heille vain ammatti. Miten näin voi olla?

Puolet opettajista ilmoittaa tänä päivänä että opettaminen on heille vain ammatti. Miten näin voi olla?

Yksi määritelmä johtamiselle on että se on suhde muihin työntekijöihin - rooli. Opettaminen on ennen kaikkea suhde opiskelijoihin. Johtamisen tehtävä on huolehtia että organisaatio tekee oikeita asioita. Opettajalla on vastaava tehtävä. Tehtävään vain kuuluu tukea ihmisiä kehittymään ja näin edesauttamaan yhteistä hyvinvointia eikä vain yksittäisen organisaation hyvinvointia.

Johtamisessa on jotain oleellista oppimisen ja opettamisen suhteen. Johtaminen on metataitio ihan kuten oppiminenkin - johtajan ei tarvitse itse tuntea substanssia vaan oleellisempaa on saada ihmiset käyttämään omaa osaamistaan ja kehittämään sitä tehtävän vaatimalla tavalla vuorovaikutuksessa. Koulutuksessa asia on ratkaistu juuri päinvastoin. Koulutusjärjestemässä asiat on pirtaloitu eri osakokonaisuuksiksi, joilla on omat johtajansa ilman kokonaiskuvaa saati vuorovaiktutusta.

Miksi meidän koulutusjärjestelmä keskittyy edelleen aineopettajuuteen? Kuka on koulun toimitusjohtaja tänä päivänä? Kuka kokoaa opiskelijan tuotokset yhdeksi näkemykseksi? Onko opinto-ohjaaja vai kuka?

Share
Kommentit
I'm not the one whose killing any concepts

Actually the thought was said on public by Ivan Illich on 70's. To me, teaching more like leading with very deep ethical responsibility. All other things that teachers are doing these days are more intermediate things that can be learned better from specialists and experts. The system that we are having these days is separating learning from environment for what we actually are learning.

- Ville
Your own mind our usage of other tongues?

Wery nice, and easy agreable, but what do you think yourself? And what are the qonsequenses of killing one concept for the benefit of the other? I say, you are wrong and that you are confusing one concept with the other.

 

- Michel