Järki ja tunne

Pidin viime perjantaina alustuksen, jossa kuvasin kompleksisuuden ja monimutkaisuuden välistä suhdetta. Monimutkaisuus on jotain mekaanista joka on purettavissa palasiksi. Se voi koostua huikeasta määrästä yksityiskohtia mutta sillä on selkeä rakenne. Tällaisia esineitä ovat esim. kello ja mikroprosessori.

Myös prosessit ja toimintaohjeet ovat luonteeltaan monimutkaisia. Ne on koulutettavissa ja opittavissa tietyn ohjeen perusteella. Jostakin syystä meillä ihmisillä ainakin länsimaissa on hillitön tarve nähdä koko maailma vain monimutkaisena paikkana elää. Uskon että tämä on keskeinen syy, miksi niin monella on paha olla tänä päivänä.

Monimutkaisen vastapari on kompleksisuus. Se on ilmiö, jossa kaikki on suorassa vuorovaikutuksessa keskenään. Sen luontainen piirre on itseorganisoituminen. Tällaisia ilmiöitä ovat esimerkiksi ilmasto, talous ja tietysti kaikki sosiaaliset verkostot kuten työpaikat.

Kohtalon ivaa oli että tämä asia tuli vastaan heti seuraavana arkipäivänä työssäni. Minua syytettiin että en kunnioita opintosuunnitelmaa ja normeja. Kyllähän minä niitä kunnioitan, mutta oma ajattelu lähtee aina ajatuksista niiden takana. Miksi meillä on syytä oppia? Jostakin syystä opetussuunnitelmasta on tullut opettajan väline, oppimisen välineen sijaan.

Opetussuunnitelma on monimutkainen väline - karkea kuvaus asioista, joilla pyritään tukemaan oppimista jotta hyvinvointi lisääntyisi. Meillä olisi kykeneviä ihmisiä kehittämään ja ylläpitämään yhteiskuntaa. Sillä on hyvä pyrkimys, mutta se on aina auttamattomasti jäljessä tästä päivästä. Toki meidän tulee noudattaa sen vaatimuksia, mutta eikö meidän toiminta pidä perustua tuohon isompaan kuvaan, johon sillä pyritään?

Miksi asia tunnetaan aina omaksi ensimmäistä kertaa silloin kun sen tunnistetaan olevan uhattuna?

Miksi asia tunnetaan aina omaksi ensimmäistä kertaa silloin kun sen tunnistetaan olevan uhattuna? Tähän törmään uudestaan kerta toisensa jälkeen. Aina kun esitän että oppiminen on tärkeämpää kuin opettaja tai opintosuunnitelma se koetaan loukkauksena.

Tunteet ovat osa kompleksia maailmaa, ne ovat omiaan todistamaan sen ettei organsaatio ole pelkästään monimutkainen. Sitä ei voida kuvata pelkällä organisaatiokaaviolla ja toimintaprosesseilla. Se on niin paljon enemmän, ihan niin kuin ei opintosuunnitelma ja normit pysty kuvaamaan oppimista.

Share
Kommentit
Pehmeä systeemimetodologia

Yksi teoreettinen jäsennys missä kompleksista maailmaa voi simuloida on Checklandin pehmeä systeemimetodologia. Kannattaa tutustua. Se voidaan yhtä lailla lukea tulevaisuudentutkimuksen menetelmiin kuin toimintatutkimuksenkin variaatioksi. Varsin käytännöllinen teoria siis.

Tärkeä pointti systeemisessä vaikuttamisessa kompleksisessa maailmassa on nimittäin suunta mihin halutaan mennä. Toinen tärkeä asia on tunnistaa, että matkan (parannuksenteon) voi alkaa mistä kohdasta tahansa.

HL